Tea, Earl Gray, hot.

Lontoo Nyt

2008-07-08T13:59:00.001-07:00

16-vuotias poika puukotettiin toissaviikonloppuna korttelin päässä Antin kämpältä - joka ei kuitenkaan sijaitse tossa taustalla näkyvässä, jo kauhuelokuva Candymanista tutussa Housing Projectissa

Ben Kinsella - Rave in Paradise

Aortan aneurysma on jo päässyt repsahtamaan ja tuomiokellon viisarit näyttävät keskiyötä, mutta vielä laappii haarukka sisään kovaa rasvaa

Thamesissa uivan sotalaiva HMS Belfastin (1939-1971) hilpeä tiskijukka, "DJ Bombastic"

Helping the Orwellian War (-On-Crime) Effort in its own, sad way: Closed circuit television on the move

Muita kuvia

2008-07-02T23:38:00.000-07:00

Klasarit Mill Roadilla

2008-07-02T23:35:00.000-07:00

Hautsut Notting Hillissä

Torstai 3.7.2008

2008-07-02T23:23:00.000-07:00

Howdy. Toivoisin, että olisi jotain kerrottavaa, mutta ei ole. Nyt töihin. God Save the Queen ja sitä rataa.

Pari kuvaa lähiympäristöstä

2008-04-17T19:28:00.000-07:00

"Ei Tescoa Mill Roadille" -kansanliikkeen innoittamia stencil-töitä naapurikadulla Mill Roadilla. Liike sai vastikään erävoiton vastustajastaan ja Tesco joutui luopumaan suunnitelmistaan, mutta kyse saattaa olla vain viivytystaistelusta. Välillä pitää perääntyä värväämään lakimiesarmeijaan uutta verta...

2008-04-17T19:17:00.001-07:00

Kuvassa Cambridgen lähellä sijaitseva viinitila. Huomioi tilan arkkitehtoonisesti haastava lisäsiipiiratkaisu (pihapiiri oli täynnä vastaavanlaisia kummallisia tyyliyhdistelmiä)

17. huhtikuuta 2008

2008-04-17T10:22:00.000-07:00

Terveisiä Englannista, suurten valkoisten tweedhattuisten metsästäjien maasta. Lainaus Support fox hunting -sivustolta: "Hunting by hounds is the most natural and humane way of controlling the population of all four quarry species - fox, deer, hare and mink - in the countryside.” Kyseisessä viittauksessa esiintyvä "deer" on luultavasti lisätty tekstiin jälkikäteen puhtaasti markkinointiteknisistä syistä - todellisuudessa paikalliset metsästysseurat eivät koskaan jahtaa mitään, minkä säkäkorkeus ylittää 20 senttimetriä.

Asiasta toiseen, nettiyhteyskin saatiin lopulta toimimaan sillä seurauksella, että olin harmittavasti pakotettu luopumaan tutusta ja turvallisesta arkkivihollisesta, jonka piikkiin olin jo tottunut pistämään suurimman osan yleisestä epäjärjestyksestä. Seurasi lyhyt mutta kiivas etsintä uuden syntipukin löytymiseksi, ja kuin tilauksesta virkaa toimittamaan ojensi kätensä eräs tunnettu pohjoismainen pankkikonserni. Olenkin viime päivinä suorittanut ankaraa sieluntutkiskelua liittyen tiliini kyseisessä finanssilaitoksessa - tyytymättömyyttä yrityksen palveluja kohtaan on ollut luontevaa kasvattaa toistuvilla epäonnistuneilla yrityksillä kirjautua firman verkkopalveluihin.

Jonkinlainen henkinen plateau saavutettiin kun lueskelin lehdestä, että pankki aikoo saada asiakaspalvelunsa kuntoon kesäkuussa. Kesäkuussa? Mitäs kerpelettä ne puuhastelevat siellä siihen asti? Näppäilevät luuttua, makailevat divaaneilla, puhaltelevat muniinsa, laskevat seteleitään ja hierovat tyytyväisenä karvaisia käsiään yhteen kynttilänvalossa keskellä rahakammiotaan? Nyt on sillä lailla, että väistyvä konsernijohtaja saa rauhassa jäädä mahonkipöytänsä taakse vahailemaan viiksiään vaikka koko loppuvuodeksi, meikäläinen siirtyy uusiin holveihin. Miten niin lapsellista uhoamista? Emopankin kekkulit ulkomaanpellet ei tuu näkemään tältä suunnalta pennin jeniä.

Mutta takaisin Englantiin. Kilpailussa oudoimmista pankkipalveluista Natwest saattaa sittenkin kiriä voittoon. Työkaveri pyrki taannoin avaamaan tiliä paikallisessa konttorissa, mutta ei onnistunut. Jonkinlaista henkistä valmennusta olisi tarvittu siinä vaiheessa kun syy selvisi: "Täällä ei valitettavasti voi avata tiliä, koska meillä ei ole tietokoneita."

"The path of my life is strewn with cowpats from the devil's own satanic herd"

2008-03-28T23:59:00.000-07:00

Rakas päiväkirja. Aamu nousee kirkkaana, pilvettömänä ja internet-vapaana. Huijaan pikkusen, mutta puhtaasti dramaturgisista syistä, koska enhän mä tätä postaustakaan pelkillä savumerkeillä lähettele. Nykyaikainen tiedonsiirtoprotokolla on siis ulottuvillani, mutta se on hankittu laittomin keinoin. Jätän yksityiskohdat paljastamatta suojellakseni syyttömiä asianosaisia. Vetoan edelleen syyntakeettomuuteen, koska nimeltämainitsematon paholaisen teletoimisto ajaisi vähemmänkin paatuneen ihmisen äärimmäisiin toimenpiteisiin.

Soittelin taas aikani kuluksi BT:lle, koska elämästäni alkoi puuttua epävarmuutta ja jännitystä ja veren alapainekin oli ehtinyt laskea jo lähelle sataa. Kirjasin puhelun numeroksi 31 ja Glenn Freyn vähemmän lahjakkaan veljenpojan säveltämää jonotusballadia kuunnellessani jo innokkaana pyörittelin mielessäni, millä kaikilla keinoilla BT:n asiakaspalvelu tällä kertaa auttaisi minua olemaan saamatta internetyhteyttä kotiini. Ja löytyihän sieltä se aivan korkkaamaton, uunituore veruke: tällä kertaa he eivät jostain syystä voineet antaa korjausaikaa millekään lauantaille, vaikka aiemmin se on onnistunut. Syytä ei sen kummemmin selitelty, mutta olen jo oppinut olemaan kyselemättä kauheasti ylimääräistä. Sain joka tapauksessa varattua insinööriajan arkipäiväksi. Yritys hyvä kolmekymmentäkaksi: pyrin tulevana maanantaina - ilman minkäänlaista turvaverkkoa, ensimmäisenä maailmassa - suorittamaan seuraavanlaisen, äärimmäisen vaativan jonglööraustempun: pyysin BT:n call centeriä infoamaan puhelinlinjaani korjaamaan tulevaa insinööriä siitä, että hänen pitää ottaa puhelimitse yhteyttä ennen saapumistaan, jotta minä voin edelleen infota taloyhtiöni huoltomanageria ajoittamaan oman saapumisensa samaan kellonaikaan, jotta hän voi tulla avaamaan rappukäytävän sähkökaapin insinööriä varten.

Vielä jonain päivänä tulee sade, joka huuhtoo kaiken lian pois kaduilta viemäriin.

Lyhyt katsaus ravinto-opin perusteisiin -kuvasarja

2008-03-27T00:17:00.000-07:00

Valitse mielessäsi allaolevista aamiaisvaihtoehdoista terveellisempi. Pidä valintaa harkitessasi mielessäsi mm. seuraavat ravitsemustieteen peruspilarit: kokonaisuus, monipuolisuus, värikkyys, maittavuus, määrä. Tehtävässä ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia - itse söin varmuuden vuoksi molemmat.

2008-03-27T00:00:00.001-07:00

Testiajossa katolinen kirkko ja metodistikirkko (kuvat alla)

2008-03-10T14:26:00.000-07:00

Cambridgen Metodistikirkko pitää matalaa profiilia ruokkoamattomassa varastorakennuksessa sillan alla, eikä paikallisen katolisen kirkon työkaluvajaestetiikassa niinikään ole kehumista. Oletettavaa on, että paavi antaa seuraavassa piiritarkastuksessa rangaistukseksi huomattavan määrän raippoja paikallisen hiippakunnan raparipa-piispalle. "Enkö mä käskenyt sua tekemään replikan Sikstuksen kappelista, mitä?" Rafael ja Michelangelo kääntyisivät haudoissaan silkasta häpeästä. Tähänkö on katolinen kirkko tullut? Vuosisatojen herruutus, kyykytys, aneiden keruu ja roviot - kaikki turhaan. Ei tarvita kuin yksi huolimaton kappalainen ja kahdentuhannen vuoden ajan hiottu imago on palasina.

2008-02-24T11:17:00.000-08:00

Vaihtaisitko 21 maksullista puhelua, arviolta 2,5 kokopitkää työpäivää ja kourallisen migreenilääkkeitä yhteen kappaleeseen internet-yhteyttä?

2008-02-22T08:31:00.000-08:00

British Telecomin puhelinpalvelun jonotusmusiikiksi on valittu melankolinen AOR-instrumentaalikappale, joka henkii samaa 80-luvun surumielistä ja välinpitämätöntä suurkaupunki-irrallisuutta kuin palvelunsakin. Kun kolme viikkoa sitten otin käteeni puhelimen ja näppäilin numeron BT:n asiakaspalveluun, en aavistanut sinkoutuvani välittömästi pahuuden kiertoradalle, tuohon kummalliseen rinnakkaistodellisuuteen puhallinvahvisteisen hissimusiikin ja huonon meiningin välitilaan.

Asiakaspalvelun englantilaisessa yritysketjussa voi kuvata seuraavasti: kaukana, kaukana, helvetin seitsemännellä tasolla, on paikka nimeltä Call Center. Siellä istuu liuta englantia huonosti puhuvia ihmisiä, joiden työnkuvan voi kiteyttää vanhaan sanontaan ”Pulling it out of their arse”. He vastaavat puheluusi, mikäli jaksat jonottaa 20 minuuttia maksullisella linjalla. He eivät ole suoranaisen epäystävällisiä, mutta eivät toisaalta heijastele mitään muitakaan inhimillisiä ominaisuuksia, jotka voisi puhelun läpi ihmisastein havaita. He sanovat edustavansa jotain tiettyä kaupallista yhtiötä, mutta todellisuudessa ovat irrallisia kaikesta materialistisesta, kaikesta olevaisesta. Ennenkuin olet ehtinyt esitellä itsesi he jo kiirehtivät kysymään miten voivat auttaa, vaikka eivät sitä tee. He kuuntelevat ongelmiasi ja lupaavat selvittää asioita, vaikka eivät todellisuudessa ole kuulleet sanaakaan, mitä olet heille kertoillut, etkä sinä ymmärtänyt puoliakaan siitä automaattimantrasta, jota he ovat veisanneet sinuun päin. Mutta kuin sanattomasta yhteisestä sopimuksesta annat tuon kummallisen liturian jatkua: välillä he tekevät jotain, kuuluu naputusta – ääni kuulostaa samalta kuin joku käyttäisi tietokoneen näppäimistöä – ja välillä he sanovat tarkistavansa jotain ”Systeemistä”. Systeemi kertoo heille asioita, ja he kertovat asioita sinulle. Lopettaessasi puhelua olet kuin huumattu: mielesi on rauhaisa ja luottavainen, lapsenuskosi murtumaton ja olosi toiveikas.

Mutta sillä silmänräpäyksellä kun lasket luurin alas, kaikki nollautuu. Juuri käymääsi puhelinkeskustelua ei koskaan ollutkaan. Et ehkä aavista sitä vielä, mutta myöhemmin samana päivänä, seuraavana päivänä tai ehkäpä vasta seuraavalla viikolla alkaa mielesi sopukoihin kiemurrella ajatus siitä, että kaikki ei ole kuten pitäisi. Et ehkä aisti pahuutta vielä silloin kun soitat takaisin tiedustellaksesi miksi aikataulu ei täsmää, palvelusi ei toimi tai tilaamasi asia ei saavu. Sisäinen sumutorvesi ei törähdä ehkä vielä sitä seuraavallakaan kerralla, vaan kuvittelet kyseessä olevan vain hieman normaalia huonomman onnen, jonka naiivisti kuvittelet väistyvän soitettuasi vielä yhden puhelun. Vain yhden puhelun. Saat mahdollisuuden testata henkilökohtaisia rajojasi tavaamalla lukemattomia kertoja uudelleen nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja asiasi – voit toistaa ne juuri niin monta kerta kuin ikinä olisit ajatellut kykeneväsi, ja vielä sen jälkeenkin, ja joka kerta ne kirjataan ylös kuin uutena. Ja aina kun lasket luurin alas, ja joitakin hetkiä myöhemmin olet pakotettu jälleen soittamaan takaisin samaan palveluun, ovat tietosi jälleen pyyhkiytyneet kuten Egyptin sotavaunut pyyhittiin punaiseen mereen, ja profiilisi saa nousta kuin Feenix-lintu tuhkasta – vain hetkeä myöhemmin kuollakseen sukupuuttoon kuin Dodo, pyyhkiytyäkseen ikuisuuteen sillä samalla sekunnilla kun lasket luurin jälleen alas ja Call Center lakkaa olemasta tuon surkean ja tuhoontuomitun todellisuutesi aika-avaruusakselilla.

Henkilökohtaista Kafkaesque-kokemustani värittää surrealistisemmin sävyin se merkillinen fakta, että olen vuosia sitten ollut itse töissä yhdessä BT:n call centerissä. Talk about a riddle, wrapped in a mystery, inside an enigma… Or perhaps in this case, an enema.

6. helmikuuta 2008

2008-02-07T11:57:00.000-08:00

Terveisiä Nurinkurin-maasta. Kulttuurishokki iski jälkijunassa; juuri kun viaton, pahaa-aavistamaton pikku ekspatti sitä vähiten odotti, se avasi vekkulin arkkunsa, tuon kansallisen Pandoran lippaansa, kastoi jättikokoisen tiskirättinsä vetämättömässä vessanpöntöntössä ja läväytti navetallisen vasten kasvoja.

Kaikki alkoi siitä kun jätin taakseni idyllisen intialaisperheen ruumiinlämpimän, jouluisilta mausteilta ja ganjalta tuoksuvan puolihoidollisen Bed&Breakfast-ullakon - tuon henkisen hautomoni - ja avasin siipeni lentääkseni itsenäisyyteen. Uusi vapauden tunne oli huumaava ja kiehtova. Toki, olin menettänyt psyykkisen turvaverkkoni, suloisen ja turvallisen kulttuurisillisalaatin, jonka olohuoneessa koko paksuaksenttinen perhe sunnuntaisin parveili Simpsoneita katsellen, mutta olin saanut tilalle jotain monin verroin jännittävämpää, nimittäin avaimet omaan kämppään. Mahdollisuudet tuntuivat rajattomilta, tulevaisuus loisti kirkkaana kuin Uuden Jerusalemin vaakuna pangalaktisessa satelliittikuvassa. But the dream turned sour.

Päällisin puolin kaikki vaikuttaa hyvältä, mutta englantilaiset, talonrakennustekniikan suuret imeväiset, nämä nikkarointitaidon lempeät kääpiöt, nämä laastarilla ja purukumilla paikkailun pedigreepuudelit, ovat jälleen kerran onnistuneet korjaamaan jättipotin. Rakennus on vasta kaksi vuotta vanha, mutta home on jo onnistunut allekirjoittamaan oman alivuokralaissopparinsa useaan huoneistoon. Sähkötyöt on tehty ihan päin vittua, ulko-oven voisi puhaltaa sisään, tuuletusjärjestelmä on mitätön ja kylppärissä on näkyvä vesivahinko.

Viikko on kulunut huoltofirman byrokraattisen väsytystaktiikan parissa nautiskellessa. Joka päivä mun töissäollessa käy white van man vaihtamassa keittiön kaksi rikkinäistä lamppua uusiin, ja joka ilta kun laitan valot päälle, kaksi niistä pamahtaa 30 sekunnin sisällä. Sitten laitan sähköpostia huoltofirman managerille ja seuraavana aamuna varjonäytelmä, siluetti paholaisen lampunvaihtajan tanssista, alkaa alusta. Olen juuttunut tragikoomiseen looppiin, ja tässä versiossa Puxatony Phil on työntänyt likaisen nenänsä ulos pesästään ja ennustanut, että sataa paskaa.

Suihkuhuoneen vesivahinko on loihittu kuntoon sutimalla homeen ja kosteuden päälle uusi maalipinta. Huoltomanagerin parhaan reseptin mukaan laitettiin pahimpaan vuotokohtaan rantu jotain markan ektoplasmaa, ja nyt on tarkoitus odotella loppuseinän neitseellistä itsestäänkuivumista pari viikkoa, jonka jälkeen voidaan - oikein arvattu - maalata päälle "siisti maalipinta". Löysin edelliselle vuokralaiselle osoitetun kirjeen, jossa kaikkia talon asukkaita syyllistetään kollektiivisesta homeenaiheuttamisesta kiinteistöön. Vuokralaisten primääri tuhoamisvietti ilmenee suihkussakäymisenä. Tuuletushan on iso vitsi; kun laittaa valon vessaan, käynnistyy katossa oleva nyrkinkokoinen "puhallin", joka ei kyllä kuivata mitään, mutta pitää yhtä kovaa meteliä kuin keskikokoisen kaupungin energiantarpeen kattava turbiini-generaattori.

Työ- ja vapaa-aika kuluu rattoisasti erilaisten juoksevien asioiden hoidossa: puhelimessa jonotellessa ja loputtomia lomakkeita täytellessä. Nettiliittymän hankkiminen on ollut kivinen ja raskas polku, suruisiin yksityiskohtiin sen kummemmin menemättä. Sen verran voinee todeta, että British Telecom on Suuri Saatana, ja toivon sen palavan helvetin liekeissä ikuisesti (ei tokikaan välttämättä pahin mahdollinen kohtalo pelsepuupille).

Referenssinä todettakoon, että asiat eivät ole välttämättä huonosti. Monilla menee vielä paljon, paljon huonommin. Monissa taloissa on yksinkertaiset ikkunat, falskaava kaasulämmitys ja sodanaikainen, ällöttävältä puhdistusaineelta löyhkäävä kokolattiamatto, joka yltää kaikkialle, etuoven rappusilta jokaisen komeron ja kammarin kautta aina vessanpöntön kanteen saakka. Sokkeli on pitkälti tuntematon käsite. Kylpyhuoneisiin ei ole välttämättä rakennettu minkäänlaisia vesieristyksiä. Suihkut toimivat usein sähköllä ja poikkeuksetta huonosti. Yksi perhe oli sattumalta huomannut, että suihku toimii tasaisimmin kun muisti laittaa ensin keittiön hanan valumaan. Jos asuu kakkoskerrosta ylempänä, suihkukokemus on kuin tihkusateessa seisoisi. Hometta on kaikkialla, ja talojen yleisilme on surullisen suttuinen ja ränsistynyt. Joka paikka huokuu melankolista mennyttä suuruutta.

Antti oli ollut tänään Lontoossa viinitastingissa, jossa samaan pöytään oli istunut erittäin arvokas herrasmies. Mies oli tervehtinyt hieman vanhakantaiseen tapaan sanomalla "How Do You Do", josta Antti oli häkeltynyt siinä määrin, että oli vastannut: "Howdy".

1. helmikuuta 2008

2008-02-01T08:13:00.000-08:00

Täällä Englanti. Tänään piti sataa lunta, josta paikalliset ovat olleet jo valmiiksi innoissaan, mutta toistaiseksi taivas on pysynyt lähes pilvettömänä. Eilen kaikkia kampuslaisia kehotettiin voimakkaan tuulen takia pysyttelemään ohjatuilla kävelypoluilla putoavien puunoksien välttelemiseksi. Meidän suomalaisten mielestä kyseessä oli vain jälleen uusi esimerkki paikallisesta hätävarjelun liioittelusta, mutta puhuri osoittautuikin yllättävän kipakaksi. Täällä Hinxtonin alavilla pelloilla - ikkunasta avautuu klassinen East Anglian abduktiomaisema - ilmavirta saa ilmeisesti velloa vapaasti. Tässä tämän illan sääuutiset.

30. tammikuuta 2008

2008-01-30T13:39:00.000-08:00

Englannista terve. Näppäimistö on hiukan tahmea, voiteluun on käytetty perinteistä skottilaista all butter shortbreadia. Muu ruokavalio koostuu pääosin viinietikkasipseistä, täytetyistä kolmioleivistä, pikakahvilitroista, herkullisista jälkiruokapaistoksista sekä ämpärillisestä vaniljakastiketta. Maassa maan tavalla (tähän aion vedota myös sairaalassa ensimmäisessä vatsahuuhtelussani).

29. tammikuuta 2008

2008-01-29T14:54:00.000-08:00

Terveisiä Englannista. Tänään ei satanut vettä, mutta ei tapahtunut juuri muutakaan. Aamulla oli hieman sumua, mutta sekin hälveni. Toivottavasti olette viihtyneet blogini parissa tähän asti, pyrin kirjaamaan lisää uutisia heti kun sää vaihtuu.

28. tammikuuta 2008

2008-01-29T13:52:00.001-08:00

Terveisiä Englannista. Tänään sataa. Ei tapahtunut mitään.

27. tammikuuta 2008

2008-01-29T11:36:00.001-08:00

Terveisiä Englannista. Tänään ei tapahtunut mitään.