"The path of my life is strewn with cowpats from the devil's own satanic herd"

Rakas päiväkirja. Aamu nousee kirkkaana, pilvettömänä ja internet-vapaana. Huijaan pikkusen, mutta puhtaasti dramaturgisista syistä, koska enhän mä tätä postaustakaan pelkillä savumerkeillä lähettele. Nykyaikainen tiedonsiirtoprotokolla on siis ulottuvillani, mutta se on hankittu laittomin keinoin. Jätän yksityiskohdat paljastamatta suojellakseni syyttömiä asianosaisia. Vetoan edelleen syyntakeettomuuteen, koska nimeltämainitsematon paholaisen teletoimisto ajaisi vähemmänkin paatuneen ihmisen äärimmäisiin toimenpiteisiin.

Soittelin taas aikani kuluksi BT:lle, koska elämästäni alkoi puuttua epävarmuutta ja jännitystä ja veren alapainekin oli ehtinyt laskea jo lähelle sataa. Kirjasin puhelun numeroksi 31 ja Glenn Freyn vähemmän lahjakkaan veljenpojan säveltämää jonotusballadia kuunnellessani jo innokkaana pyörittelin mielessäni, millä kaikilla keinoilla BT:n asiakaspalvelu tällä kertaa auttaisi minua olemaan saamatta internetyhteyttä kotiini. Ja löytyihän sieltä se aivan korkkaamaton, uunituore veruke: tällä kertaa he eivät jostain syystä voineet antaa korjausaikaa millekään lauantaille, vaikka aiemmin se on onnistunut. Syytä ei sen kummemmin selitelty, mutta olen jo oppinut olemaan kyselemättä kauheasti ylimääräistä. Sain joka tapauksessa varattua insinööriajan arkipäiväksi. Yritys hyvä kolmekymmentäkaksi: pyrin tulevana maanantaina - ilman minkäänlaista turvaverkkoa, ensimmäisenä maailmassa - suorittamaan seuraavanlaisen, äärimmäisen vaativan jonglööraustempun: pyysin BT:n call centeriä infoamaan puhelinlinjaani korjaamaan tulevaa insinööriä siitä, että hänen pitää ottaa puhelimitse yhteyttä ennen saapumistaan, jotta minä voin edelleen infota taloyhtiöni huoltomanageria ajoittamaan oman saapumisensa samaan kellonaikaan, jotta hän voi tulla avaamaan rappukäytävän sähkökaapin insinööriä varten.

Vielä jonain päivänä tulee sade, joka huuhtoo kaiken lian pois kaduilta viemäriin.